Joo. Ei ole tullut taas kirjoitettua. Johtuen lähinnä siitä ettei viime aikoina ole ollut mitään kirjoitettavaa. Olen keskittynyt pääsykokeisiin enkä ole suostunut mahduttamaan aivoihini mitään painoänkstejä tms. Tosin ihan noin helppoahan se ei ole kuten kaikki varmaan tietävät. Ruokailut, kalorit, ylilyönnit ja niiden kompensoinnit pyörii mielessä päivittäin. Mutta en vain ole jaksanut välittää samalla tarmolla kuin alkukeväästä. Uskomatonta miten väsyttävää voi vain paikallaolo ja lukeminen olla.
Hmhp. No jotain syömisistä kuitenkin. Herkkulakko pitänyt joo. Paino ei ole laskenut mutta olen tullut siihen tulokseen että olkoon laskematta sitten. Olen miettinyt että hyöty siitä alle 50 kg pääsystä verrattuna haittoihin on..noh vähintään 50-50. Ehkä pidän tämän laihdutuksen jonkinlaisena ikuisuusprojektina vaatekaapin siivousprojektin ja kylppärin uusien kalusteiden hankinnan ohella. Megadieettejä vain silloin kun paino on noussut.
Eli näin tästä blogista tuli laihdutusblogin sijaan painonhallintakertomus. Tai no elämänhallinta olisi oikeampi sana. Sitä minä nyt juuri tarvitsisin. Tuntuu että kaikki vain tapahtuu. Aika vilahtaa edessäni ja tuntuu että kaikki muut saavat elämässään jotain aikaiseksi paitsi minä. Tuo pääsykokeisiin lukeminenkin on niin ristiriitaista. Toisaalta tiedän etten ikinä voi päästä sisään ilman kunnon lukemista mutta samalla puskee pieni pelko koko ajan päälle: mitä jos en siltikään voi päästä sisään vaikka lukisin kuinka? Jos olen liian tyhmä (eikä tämä ole mitään yhyy itsesääliä, asia voi oikeastikin olla niin). Taso on kova ja suomi (muusta maailmasta puhumattakaan) on täynnä niin paljon parempia samaan paikkaan hakevia. Joo, on minulla miljoona varasuunnitelmaa ja tiedän että olen nuori ja läpätilää. Voi tuskaa. Noh, eteenpäin sano mummo lumessa, periksi en tässä vaiheessa osaa enää antaa. Onneksi se koe on jo pian. Pääni hajoaisi kohta. Ei vain siihen lukemiseen (vaikka no siihenkin kyllä joo) vaan myös tähän sosiaaliseen tyhjiöön. Vaikka
ehkä olen aina elänyt jonkinlaisessa yksinäisyydessä? Tällaisissa tilanteissa se vain konkretisoituu jotenkin.
En tiedä. Kuten huomaatte en selvästikään lue tarpeeksi tehokkaasti kun aivoillani on vielä aikaa harrastella tällaista itsetutkiskelua.
Urgh. Ja pelottaa sekin vielä että herkkulakon pitäisi päättyä kohta. Jos kaikki menee ihan pieleen. Pitäisikö vain jatkaa sitäkin. MUTTAKUN MINÄ HALUAN NIITÄ HERKKUJA!!!! JÄTSKIÄ,NAMEJA...hmhp...no noita kahta nyt eniten<3
Saas nähdä. Että tuleeko tästä elämää.
Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin lukijoille! Nyt ei anneta periks meni syteen tai saveen :)
- Never Enough
- Kahdenkymmenen ikävuoden hujakoilla oleva opiskelijatyttönen Etelä-Suomesta yrittää epätoivosesti saada painonsa alle 50kg kesään mennessä ja siinä ohessa lukea pääsykokeisiin.
Näitä kyttään
2 kommenttia:
mihin aiot pyrkiä, jos saan kysyä? itselläkin tuo tuntuu niin tutulta, että muut saavuttavat asioita elämässään, mutta itse junnaa totaalisesti paikoillaan. ystävni opiskelevat kukin tahollaan, yksi ulkomailla, muut suomessa, kaukana minusta. menevät kihloihin. yksi ystäväni suunnitelee miehensä kanssa lasta. ja minä vain olen paikoillani enkä pääse eteenpäin. minunkin piti tänä keväänä pyrkiä yliopistoon. mutta se sitten jäi. otin itselleni vielä vuoden lisäaikaa.
huh olin jo ihan huolissani, kun sinua ei näkynyt eikä kuulunut blogissasi.
ja muuten, ei herkkujen haluaminen ole syntiä. jokainen saisi itseasiassa syödä jotain herkullista joka päivä, kohtuudella . eikä se lihota. mutta se kohtuus siinä onkin avainsana. ja jos jonain päivänä mussuttaa enemmän niin ei sekään tapa. niitä saa haluat ja niitä saa syödä. ihan hyvällä omatunnollakin vielä, uskothan? ;)
Mihi pääsykokeisii valmistaudut? Mitä megadieettejä oot kokeillu ja kuinka ne ovat auttaneet?
Kuinka pitkä oot? Kauheasti kysymyksiä. Yritän saaha 8 kiloa veks 4 viikossa. Kaksi kiloa viikkoon? Melkosta riudutusta luavssa.
Toivottavasti pääset minne haet:)
Lähetä kommentti