Take This Life

2 päivää juomista ja syömistä. Paino noussut siihen mitä se oli kun aloitin dieetin. Nauran itselleni. Vittu mikä ylläripylläri tosiaan, about 100 kertaa vaan saman kokenut. Noh, entistä suurempi syy alkaa syödä normaalisti (joka on öö mitä???). Väsyttää, en jaksa edes ajatella mitään painonhallintaprojekteja. Tai suunnitella mitään. Taidan pitää täysin kontrolloimattoman viikon. Sitten on taas helpompi on ottaa se kontrolli kun on joku holtiton tilanne josta sen ottaa :D Tietysti joka päivän kalorit pyrin minimoimaan, mutten ota siitä tolkutonta stressiä. Koska sekin lihottaa. Ja on niin paljon nyt kaikkea että haluan olla hyvässä toimintakunnossa :) Ruokapäiväkirjaa yritän pitää tänne päivittäin. Ainoa kontrolli on se herkkulakko tottakai :) Se muuten (varmaankin ainoa) on asia joka on toiminut hienosti jo kaksi viikkoa näissä laihdutusyrityksissäni. Voisinkin oikeastaan vähän täsmentää sitä, lähinnä itselleni, että mitä siihen lakon piiriin nyt taas kuuluikaan, kun tuntuu tuo paino vaan nousevan
-pizzat(myös kotitekoiset) yms. pikaruuat(ranskikset, hampurilaiset jne.),
- suolaiset ja makeat piirakat
-karkki kaikissa muodoissaan(suklaa, pastillit, kaikki mitä sieltä karkkihyllyiltä nyt löytyy, paitsi purkka)
-sipsit, suolapähkinät yms. snacksit
-keksit,piparit
-kakut, leivonnaiset yms.
-vanukkaat,pirtelöt yms.
Ja nyt uusimpana tulokkaana myös mysli(käsittäen myös myslipatukat) ja pähkinät sekä banaanilastut.
Että näin. Herkkulakkoa tarkoitus jatkaa ainakin 26.5 asti :)

Tänään olen syönyt puuroa, paprikaa, porkkanaa ja kevyt leikkeleitä jonkin verran, vähän liikaa kyllä, sekä siivun juustoa.En ole jaksanut suunnitella mitään tälle päivälle syömisten suhteen, ainoa ehto on että klo 6 jälkeen ei mitään.

Hohhoijaa, välillä kyllä pistää mietityttämään. Miksi helvetissä haluan tuhlata nuoruuttani tähän jatkuvaan painon seurantaan, lihomisen pelkoon ja kontrolliin(etenkin kun tuntuu välillä että se vie painoa vain suurempiin lukemiin). Nojuu, tottakai tiedän että painoaan seuraa varmaan jokainen nuorempi ihminen ainakin jollain tasolla mutta tällainen pakkomielteinen ajattelu vie vain jotenkin niin helvetisti energiaa kaikelta muulta. MINÄ VITTU HALUAN MUUTAKIN! Elämäni päämäärä ei ole olla laiha, ehei se on paljon enemmän. Minulla on paljon unelmia, tärkeämpiä unelmia jotka haluan toteuttaa ja tuntuu että tuhlaan tällaisella käyttäytymisellä voimavarojani ja aikaani ja estän todellisten tavoitteitteni toteutumisen. Ja silti olen tässä, kirjoitan tätä, luen pro-anablogeja ja hyppään vaa'alla. Rajoitan, kontrolloin, sorrun ja rajoitan entistä tiukemmin.

Mietittekö te koskaan mitä kaikkea voisi tämän naurettavuuden sijaan tehdä? Yleinen ajattelutapa tuntuu olevan että "kun olen laiha kaikki onnistuu ja elämäni on sellaista kun haluan" mutta minusta tuntuu että mitä laihempi olen sitä kauemmaksi ajaudun siitä mitä todella haluan.

Väsyttää todella.