Show Must Go On

Se siitä terveellisemmästä elämäntyylistä sitten. Sorruin perjantaiaamuna anivarhain (joskus puoli kuusi ennen töihin lähtöä) vaa'alle ja kyllä, se näytti paljon, itseasiassa enemmän kuin koko kevään aikana on näyttänyt. Ja humps unohtui kaikki säännölliset ruokailurytmit: perjantai meni 2 lautasellisella veteentehtyä mikrokaurapuuroa ja saarioisen lihakeitolla(90kcal), light-limulla sekä tupakalla. Töitä oli 10 tuntia. Noh, lauantaina sitten vaakaan, kilo vähemmän luojan kiitos, tarkoitus oli elää sekin päivä puurolla, omenalla ja quickandtasty-keitolla (päivän aktiviteetteina oli spinning ja muutama tunti töitä) mutta sorruin illalla vielä riisiin ja falafel-pyöryköihin kun poikaystävä tilasi ruokaa ja vänkäsi minutkin tilaamaan että saataisiin ilmainen kuljetus(heh, joissain asioissa olemme aika pihejä, yksi niistä on pikaruuan erilliset kuljetusmaksut :D ). En kyllä jaksanut kokea mitään elämää suurempaa morkkista tuosta falafel-jutskasta koska otin sen ilman kastikettakin ja jätin salaatinkastikkeella kuorrutetun salaatin syömättä.

Nyt tänään olisi tarkoitus syödä jo normaalimmin, kun tuo paino on nyt lievästi väkivalloin survottu katsottaviin lukemiin. Myös tupakoinnista olisi tarkoitus taas luopua. Oevoe, pelkään vain että siitä tulee vaikeaa. En niinkään ole koukussa (ainakaan vielä) nikotiiniin mutta se tapa...oih, mennä tuohon pihalle auringonpaisteeseen (myös vesisateessa on oma tunnelmansa) polttelemaan. Joo mutta ei näin. Pitäisi lopettaa tämä COPD:ta ja keuhkosyöpää aiheuttavan, erittäisen pahanhajuisen ja välillä oikeastaan makuisenkin, tappavan pötkylän romantisointi ja herätä todellisuuteen: Olen säälittävä.

Juomattakin voisi olla tämän kuun. Jos pidän oikein terveystoukokuun nyt niin voin sitten kesällä laittaa risaseksi :D (tai sitten en). Uskomatonta että kesäkuuhun on enää alle kuukausi :o

"Empty spaces - what are we living for?
Abandoned places - I guess we know the score..
On and on!
Does anybody know what we are looking for?

Another hero - another mindless crime.
Behind the curtain, in the pantomime.
Hold the line!
Does anybody want to take it anymore?

The Show must go on!
The Show must go on!
Inside my heart is breaking,
My make-up may be flaking,
But my smile, still, stays on!"