You Only Live Twice

Pahoittelut päivittelyvälin venähdyksestä. On ollut kaikkea. Ne pääsykokeet, poikaystävä koko ajan kotona(en ole voinut rauhassa kirjoittaa) jne.

Noh, mitä kuuluu? Pääsykoe tuli ja meni. Tulee ensi vuonna uudestaan. En suorituksellani tule valitettavasti pääsemään tänä vuonna sisään. Eikä tämä ole mitään hikkejen "yhyy en varmasti pääse sisään vaikka pääsen kuitenkin" vaan ihan raa'asti olen vastausanalyysin ratkaisuja verrannut omiini, laskeskellut mitä saisin mistäkin ja jään roimasti siitä mitä vaaditaan. Että näin. Lohdullista kummiskin on se että koe oli harvinaisen vittumainen laatuaan. Pääsykoekirjan ulkoaosaaminen ei paljon lohduttanut, koe perustui pitkälti kokeen mukana tulevaan oheismateriaaliin. Että lällällieruu te jotka istuitte siellä kirjastossa 24/7 sitä kirjaa pänttäämässä(vähemmän lällällieruu ne jotka myös laski hyvin aktiivisesti). Noei oikeasti lällällieruu kenellekään. Mistä sitä tietää mitä ne noissa keksii kysyä.

Ainoa mikä vituttaa on se että törmäsin koepaikalla yhteen tuttuuni koululta, jonka en edes tiennyt hakevan. Hän tosin tiesi minun hakeneen ja oli myös kysellyt keväällä ahkerasti lukemiseni edistymistä. Mikä käärme. Tosin ei hän varmaan ainakaan minua paremmin lukenut mistä päästäänkin siihen mikä vitutti. Se ei siis ollut tuo että törmäsin häneen siellä vaan se että kun tuo koe oli tuollainen "laskemisella ja oheismateriaalin nopealla omaksumisella suoritettava" niin hänellä on HELKKARIN hyvät mahikset päästä sinne...itseasiassa paljon paremmat kuin minulla. Noh, ei kai siinä mitään. Pitäisi kai olla hänen puolestaan iloinen. Paskat. Tulen tuntemaan itseni totaali-idiootiksi jos hän pääse ja kun minä en :( No, vaihtaapa ainakin koulua sitten. Ei tarvitse sitä nöyryytystä kohdata. Prkl. (Vaikka itsehän olen paras tuomitsemaan ketään siitä ettei kerro hakukohteistaan...omasta hakuyrityksestäni ei tiedä poikkiksen lisäksi kuin yksi kaveri...jooo, ei ees äiti eikä iskä).

No syömiset sitten. Olen aika ylpeä miten hienosti onnistuin ignooraamaan kaikki angstit tuon lukemisen loppukirin ajaksi. Vaikka välillä tuli syötyä, ainakin omasta mielestäni liikaakin. Vaaka näyttää tosin samaa mitä se on näyttänyt koko kevään. Täytyisi kai nyt suosiolla tyytyä tähän ja toivoa että pysyy tuossa eikä ainakaan nouse.

Herkkulakonkin lopetin. Silloin kun pitikin. Se piti kyllä viimeiseen saakka mistä myös olen tyytyväinen. Pystyn edes jossain asiassa toimimaan loppuun asti. Noh, jäätelö oli eka herkku minkä nautin. Ja olen sitä nauttinut myös muina päivinä, samoin vähän karkkia ja suklaata. Ja vähemmän on tullut syötyä muuta ruokaa. Olen tyytyväinen mutta samalla pelottaa. Vähän liian hyvää ollakseen totta...näinko helposti se muka kävisi...että kun sallin itselleni päivittäin vähän herkkua saan ahmimiset kuriin...eiiiii. Kyllä minä vielä sorrun. Aivan varmasti. Ensi vklna tiedossa megajuomingit ja ohessa ruokaa.

Toisaalta, jos nyt taas heittäydytään tähän itseanalysoinnin piiriin,mikä muuten päiväkirjoissa on kyllä ihan sallittua, ehkä jopa suotavaa, niin olen alkanut miettiä että annanko minä jotenkin alitajuntaisesti itselleni luvan sortua ja epäonnistua. Olenko epäonnistunut mielessäni jo etukäteen. Tiedän että tietyllä käyttäytymisellä sorrun ja nyt suunnittelen juhlia edeltäville päiville juuri tuota epäonnistumista edistävää käyttäytymistä. Eli paastoilua ja niukemmalla ruokavaliolla elämistä, sekä tarvittaessa (lue vaa'an näyttäessä liikaa) myös paastoilua juhlien jälkeisinä päivinä.

Mutta kuinka voisin toimia toisin. Jos syön hyvin ennen juhlia, juhlien aikana ja juhlien jälkeen. Yhtälöön on vain yksi ainoa ratkaisu. Ja se on reippaasti plus-merkkinen. Nimittäin painon kannalta. Voi jeesus. Silti pieni ääni sisälläni kehottaa jättämään kaikki megadieetit. Ja onhan tämä sinällään uusi tilanne koska nyt jos sallin itselleni herkkuja PÄIVITTÄIN ei minun tarvitse viikonloppuna ahmia kaikkea mahdollista siksi että sitten tarvitsee taas viikko olla ilman.
Itseasiassa sehän on vain win-win tilanne jos pystyisin olla syömättä siellä. Viina nousee paremmin päähän, masu pysyy litteänä ja voin sitten nauttia ruuasta myöhemmin ilman kännihuuruja ja kännisen mielitekoja. Ja pääni sisältä ulos suollettuna tuo tuntuu vielä helkkarin paljon paremmalta idealta. Mutta onnistuuko se? Jää nähtäväksi. Laitan teille viikonlopun jälkeen kyllä raporttia.

Hassua kyllä, nyt kun periaatteessa mikään ei ole kiellettyä ei tee kyllä yhtään herkkuja mieli. Itseasiassa ajatuskin suklaasta saa pahoinvoivaksi. Tekisi mieli aloittaa vain uudelleen se herkkulakko.

Mitäköhän tästäkin kesästä tulee?

Ps.täytin sylin kyselyn syömishäiriöitä sairastaville/sairastaneille ja siinä kysyttiin kauanko olet sairastanut. Mietin koska ensi kertaa olen oireillut ja laskettuani sain vuosimääräksi 7 vuotta. Ei jumalauta. 7 VUOTTA TÄTÄ PASKAA!