Viikonloppu takana ja voisi sanoa että selvisin aika kunnialla...Perjantain jälkeen en kyllä ole käynyt vaa'assa (jolloin se muuten näytti painon nousseen), en tiedä menenkö huomenna, ehkä jos jaksaa. En oikein jaksa stressata mistään painon suuruudesta kun masu kummiski ollu litteä ja vaatteet lötköttäny päällä. Ainakin toistaiseksi :)
Noh, lauantai meni toosi kivasti, en kerenny sinne kaverin juhliin syömään kun tulin niin myöhään et kaikki oli jo siirtyny juopotteleen, skippasin siis sen syömisen ja siirryin kännäilyyn. Oli kivaa, baarissa oltiin, tanssimista sun muuta peruspiletystä, snägärin kautta kotiin (söin ranskikset) ja näin...Olin aivan mielettömän humalassa koko illan vaikken juonut edes mitenkään kauhean paljon, kai se väsymys yhdistettynä heikkoihin syömisiin teki oman osansa. Sunnuntaina sitten kyllä menin tuon kaverin luo syömään kakunjämiä mutta se ei taas ole ollenkaan niin paha kuin olisi ollut edellisenä iltana jolloin kalorisaldoon olisi kuulunu ne kaikenmaailman juomingit ja snägäripaskat.
Että näin...eilen söin muutenkin aika hyvin->leipää, karkkia kakkua :) Tänään ollut vähän terveellisempi linja, tosin aika paljon tullut silti syötyä mutta ei mikään morkkis olo kuitenkaan. ÄÄÄ..en halua mennä vaakaan. En halua rikkoa tätä laihuuden ja hyvän olon illuusiota (vai voisiko se jopa olla todellisuutta edes osaksi).
Pieni epävarma tunne siitä että tämä voisi olla sitä mystistä normaalia käyttäytymistä. Ei nyt kuitenkaan hehkuteta liikaa. Humps vaan ja kaikki vanha paska kaatuu taas niskaan. Lallalalaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
pitää nauttia niistä pienistä harvoista onnistumisen hetkistä ;) hienoa että pystyit syömään kakkuakin ahistelematta. kyllä jokainen ansaitsee jotain hyvää toisinaan. mutta harmi ettei ne pääsykokeet menneet ihan putkeen... ensivuonna taas uuestaan. nyt sinulla on ainakin kokemusta millaista itse koetilanne siellä on. ja parempi olisi kaikille heittää se vaakaa hevonkuuseen. (yritän itsekin toisinaan) turhaa pakkomielteisyyttä ja ahdistelua. onko sillä sitten niin väliä näyttääkö se vaaka sata grammaa enemmän tai vähemmän jonain päivänä? hm. heittäisin oman vaakani parvekkeelta alas jos vaan pystyisin (ehkä jonain päivänä) tosin alla on parkkipaikka, että ehkä sittenkin heitän sen ihan vaan ulkoroskikseen :)
aamuposti tippui juuri postiluukusta sisään.
hyvää huomenta :)
harmi ettei sullakaan sitten ole mennyt ihan nappiin.. no, kai niitä huonoja päiviä täytyy tulla, jotta osaisi arvostaa niitä parempia. välillä vaan tuntuu, että niitä huonoja päiviä on niin paljon, ettei sinne edes mahdu niitä hyviä. mutta joo... raha-asiat sain selvitettyä (monen tunnin työskentelyn jälkeen!) ja vuokran voin maksaa huomenna. olen niin helpottunut, mutta koko päivän stressi purkautuu ulos loputtomana väsymyksenä. nyt vain toivoisi ettää pystyisi nukkumaan mahd. pitkään...
öitä pöitä ja parempaa huomista :)
kiitos kun kävit. lääkärille ja terapeutile olen sanonut ihan suoraan että suoraan helvettiin ollaan menossa. enkä usko että jaksan löytää tien takaisin. mut niille mä olen jo kroonikko. normaalipainoinen kroonikko. ei mulle paljon muuta voia kun antaa sijaishoitajien terapiatunteja (oma terapeutti sairaslomalla, ei ehkä edes palaa) joissa en jaksa käydä kun ei hyödytä. rav.terapeuttia saan odottaa yht. 4 kuukautta.
tukihenkilö on ainoa joka ottaa tosissaan. vei mua päivystykseen yksi päivä kun oli niitä lamaannuttavia kipuja. puheli jotain sisätautiosastosta jos ei peli parane nyt. jotain ne puhui mahdollisesta sydänkohtauksestakin.
mua pelottaa! pelottaa niin helvetisti. mä oikeasti haluan nyt parantua! mutta mä en pysty. mä en vain osaa. mutta tää meno menee koko ajan vaan sairaammaksi ja mun fyysinen kunto huonommaksi enkä enää nuku kuin ma. 3 tuntia... loput ajasta oksennan. jalat heittää. päästä heittää. verta siellä täällä. oksennusta joka paikassa. ja silti vain lisää ruokaa. enää en jaksa oksentaa edes. en jaksa. minä vain syön ja lihon ja kuolen.
anteeksi avauduin liiaksi. pelko ajaa takaa. kuolema ajaa takaa. se saavuttaa. en jaksa juosta pakoon. en ainakaan yksin.
toivottavasti sinulla paremmin <3
hm. olen oppinut siihen, että puhuminen on oikeasti paras keino parempaan oloon ja paranemiseen. kuus i vuotta olin totaalisen hiljaa koko sairaudestani (eihän se edes ollut mikään "sairaus"!) mutta nyt kolme vuotta käytyäni terapiassa ymmärrän puhumisen merkityksen. tosin en vieläkään puhu KAIKESTA. on asioita joista ei vain voi puhua. hävettää. satuttaa. on asioita joita en ole edes kolmen vuoden aikana paljastanut terapeutilleni. koska en ole uskaltanut. yrittänyt kieltää kaiken ja juosta pakoon. blogiini olen alkanut valottaa näitä asioita pikkuhiljaa... jostain on aloittettava... tiedän että joskus minun on pakko puhua. jos oikeasti haluan ylös tästä suosta lopullisesti.
sinunkin pitäisi puhua. sattuu itseen eniten kun pitää vain asioita sisällään. ne patoutuvat ja patoutuvat ja kasvavat yhä suuremmaksi ahdistukseksi. joka purkautuu oireiluna. ymmärrän kyllä ettei ole helppoa varsinkin jos on totuttautunut pitämään kaiken sisällään. mutta asioissa pitäisi päästä eteenpäin. ja puhuminen on yksi keino siihen.
eikä meitä oikein voi vertailla eikä sitä miten on sairastunut. joka tapauksessa ollaan molemmat sairaita, oli siihen sitten vaikuttanut mitkä asiat tahansa. ei se tee minusta yhtään sairaampaa, että minulla nyt sattuu olemaan aika traumaattinen lapsuus/nuoruus. joskus itsekin mietti sitä, miksi oikein on sairastunut. sitten alkoi tulla näitä "flash backejä" menneisyydestä, jotka on yrittänyt vain unohtaa. ei tajunnut että ne ovat olleet vaikuttamassa sairastumiseen. ja nyt kun miettii tarkemmin niin ei yhtään ihme että olen sairastunut! jokaisella on varmaan JOKIN laukaiseva tekijä elämässään. jokin tapahtuma, lause, muisto... sitä ei ehkä itse osaa havainnollistaa vielä, mutta kai se kin on osa paranemista että osaisi hahmottaa mikä se tekijä itsellä on ollut, joka on laukaissut oirehtelun. hmm. vaikea ajatella että sitä on sairastunut aivan tyhjästä.
tuli taas kirjoitettua romaania :D tekstiä pukkaa kun alkoholia varmaan virtaa veressä vieläkin. eilinen oli yhtä humalaa ja hyvää oloa. (tosin loppuillasta katkeaa vähän muisti...) mutta kotiin olen näemmä päässyt ja vielä Hänen kanssaan :) nyt on olo että jotenkin kaipaisi suihkua...
hyvää sunnuntaipäivää sinulle <3
Lähetä kommentti